Sillaverhot

Silla oli pula-aikojen kudontamateriaali. Anna Henrikssonin kankaankudonnan oppikirjassa vuodelta 1935 mainitaan, että selluloosa- eli tekosilkki on tuote, joka vuosien kuluessa on tullut varsin kysytyksi tuotteeksi. Kuusipuista valmistetaan valkaistua sulfiittiselluloosaa, jota käytetään tekosilkin raaka-aineena. Kaukaan tehdas Lauritsalassa oli n. vuonna 1930 perustanut pienen silkkitehtaan, jossa kokeiltiin tekosilkin valmistusta oman maan raaka-aineista.

Silla on nykytermein viskoosia. Sitä käytettiin varsinkin pöytäliinojen materiaalina 1940 ja 1950 -luvuilla, koska puuvillasta ja pellavasta oli pulaa. Sillan tuntee silkkimäisestä tunnusta ja voimakkaasta kiillosta. Sillaa värjättiin myös kotikonstein, joten liinan langat saattoivat olla kasviväreistä tuttuja ruskeita, keltaisia tai vihreitä.

Kutomot saavat silloin tällöin lankalahjoituksia entisiltä kutojilta tai perikunnilta. Nastolaan on tullut jo vuosia sitten suuri laatikollinen valkoisia sillapuolia. Niitä on joskus kokeitu neuloa neulekoneella, mutta joustamattoman ja liukkaan langan pudonnut silmukka hujahtaa hetkessä aloitusreunaan asti, joten se jäi kokeiluasteelle. Nyt kutomossa on puuvillainen kappaloimi, johon on kudottu jo kaksi sillaverhoa.

Verhossa on puuvillaloimi tex 36 x 2 ja sillakude. Kankaassa on kaunis kiilto ja ryhdikäs tuntu.

Pohja on palttinaa ja kuvioraidat kanavaa.